SYS:n ensimmäinen puheenjohtaja majuri Arnold Rosenqvist
SYS:n ensimmäinen kunniapuheenjohtaja eversti Viljo Turunen
Tilauslennoista neuvoteltiin usein Landisten kesäpaikassa Puujärvellä
Paikallisosastojen puheenjohtajien neuvottelupäivien osallistujia vuonna 2000
Yhdistyksellä on ollut oma osasto matkamessuilla. Kuva vuodelta 2008
Avoimet ovet vastaanotto yhdistyksen toimistolla 2002
Vuoden 2008 upseeristipendiaatit Michaela Camenzind ja Manuela Schwezmann tapasivat SYS:n kunniapuheenjohtajan Pentti Myyryläisen lähtöpäivällisellä Maanpuolustuskorkeakoululla
YHDISTYKSEN HISTORIATEOKSEN TILAUS
Esko Vaahtolammin kirjoittamaa historiateosta, jonka laajuus on 304 sivua ja 67 kuvaa, on saatavissa hintaan 20 euroa + postikulut. Ilmoita yhteystietosi ja haluttu kirjojen määrä toimistoon.
Tiivistelmä 60-vuotishistoriikista
Perustaminen
Ensimmäiseen yhdistyksen perustamista käsittelevään kokoukseen maaliskuussa 1948 Helsingissä oli saapunut ”runsaasti toistasataa henkilöä”. Kokouksen avasi majuri Arnold Rosenqvist, joka oli toiminut Sveitsissä sotilasasiamiehenä vuosina 1943-45. Hän toimi Suomeen perustetun yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana muutaman vuoden ajan.
Ensimmäisen perustamiskokouksen pöytäkirja kuvaa hyvin perusteita ja kokouksen innostunutta ilmapiiriä.
”Majuri Arnold Rosenqvist lausui läsnä olevat tervetulleeksi kokoukseen sekä selosti heille Sveitsiin perustetun Schweizerische Vereinigung der Freunde Finnlands -nimisen yhdistyksen toimintamuotoja ja saavutuksia sekä perusteli vastaavan yhdistyksen tarpeellisuutta Suomessa. Hän hahmotteli myös eräitä suuntaviivoja tämänlaisen yhdistyksen toimintaa varten. Erikoisesti avaaja korosti eri ammattialoilla toimivien henkilöiden välillä aikaansaatavan vuorovaikutuksen tarpeellisuutta. Heille olisi lähinnä varattava tilaisuus perehtyä vastaaviin olosuhteisiin toisessa kysymyksessä olevassa maassa.
Kulttuuritoiminnan edistämiseksi olisi myös järjestettävä taidetta ja yliopistoa ym. eri aloja edustavien henkilöiden vaihtoa sekä pantava toimeen tilaisuuksia, joissa eri alojen tuntijat Sveitsistä valaisisivat maansa oloja ja pyrkimyksiä. Sveitsin luonnon ja yhteiskunnallisten ym. olojen tunnetuksi tekeminen olisi myös suotavaa.
Suuren innostuksen merkeissä päätettiin yksimielisesti, että oli perustettava yhdistys suomalaisten ja sveitsiläisten keskeisten suhteiden kehittämiseksi ja ryhtyä tätä tarkoittaviin toimenpiteisiin.”
Kokous päätti lähettää sähketervehdyksen sisaryhdistykselle Sveitsiin. Näin haluttiin luoda heti alusta lähtien hyvät suhteet Sveitsissä toimivaan ja perustamisen esikuvana olleeseen sisaryhdistykseen. Yhteistoiminta onkin siitä lähtien toiminut erittäin hyvin. Yhdistysten sääntöjen ja siten myös toiminnan samankaltaisuus ovat olleet selkeä yhdistävä tekijä. Lisäksi yhdistysten toimijoiden ja erityisesti puheenjohtajien yhteistoimintahakuisuus ja -aktiivisuus ovat olleet korostuneesti esillä molempien yhdistysten toiminnassa.
Uuden ”Sveitsin Ystävät Suomessa - Schweizvänner i Finland” -nimisen yhdistyksen varsinainen perustava kokous pidettiin Helsingissä 8.4.1948. Kokouksen lopuksi Sveitsin asiainhoitaja Fritz Hegg korosti, että ”lähetystö tulee omalta osaltaan kaikin tavoin auttamaan yhdistystä ja tukemaan yhdistystä sen toiminnassa.” Tämä lupaus on pitänyt. Sveitsin suurlähettiläät ja lähetystön henkilöstö ovat kuluneiden vuosien aikana tarjonneet auliisti apuaan ja olleet osaltaan mukana lisäämässä yhdistyksen aktiviteettia.
Vahvistetuissa säännöissä todettiin ”Yhdistyksen tarkoituksena on tehdä Suomessa tunnetuksi Sveitsin nykyisen yhteiskuntaelämän eri aloilla vallitsevia oloja, Sveitsin luontoa, historiaa ja kulttuurielämän saavutuksia sekä kaikin puolin kehittää ja edistää Suomen ja Sveitsin välisiä hyviä suhteita”. Peruspäämäärän muotoilu oli niin hyvin onnistunut, että se on säilynyt toiminnan kantavana voimana näihin päiviin saakka.
Jälkikäteen tarkasteltuna on myönnettävä, että SYS:n perustaminen vuoden 1948 epävakaissa oloissa osoitti silloisten toimijoiden rohkeutta, uskoa ja luottamusta parempaan tulevaisuuteen ja kaukokatseisuutta epävirallisen ystävyyden merkityksestä valtioiden välisissä suhteissa.
Yksilön näkökulma
Sveitsissä tunnettiin sotien jälkeen suurta myötätuntoa Suomea kohtaan ja useat sveitsiläisjärjestöt antoivat apua ja tukea sodan tuhoista kärsineille suomalaisille. Näin puolueeton Sveitsi tuli tutummaksi suomalaisille ja sveitsiläiset koettiin vilpittömiksi Suomen ystäviksi. Varmasti myös tammi-helmikuussa 1948 St. Moritzissa järjestetyillä talviolympialaisilla oli oma merkityksensä Sveitsin tunnettuuden lisäämisessä. Voittihan Suomi noissa olympialaisissa yhden kullan, kolme hopeaa sekä kaksi pronssia.
Monen haaveena olikin varmaan päästä turistina käymään ulkomailla, vaikkapa Sveitsissä stipendin turvin. Sotien jälkeen Suomessa elettiin säännöstelyn aikaa. Valuuttojen saaminen ja siten matkustaminen ulkomaille tuli perustua määritettävissä olevaan tarpeeseen. Virallisen hyväksynnän omaavaan kansainväliseen ystävyysseuraan kuuluminen loi edellytykset valuuttasuositusten saamiselle ja auttoi, kun piti todistaa, että ulkomaille matkustaminen on tarpeellista. Noissa oloissa oli myös ymmärrettävää, että haluttiin mukaan toimintaan, jonka avulla oli mahdollisuus irrottautua normaaleista, kenties hivenen ”harmaista”, sodan jälkeisistä elinoloista ja rutiineista.
Toiminta kehittyi ja monipuolistui
Eversti Viljo Turunen aloitti ponnekkaasti pitkän puheenjohtajuutensa 1960-luvun vaihteessa yhdistyksen toisen toimintavuosikymmenen alkaessa. Hän pyrki tehostamaan suunnittelun ja tiedottamisen pitkäjänteisyyttä sekä oli aktiivisesti yhteydessä sveitsiläisiin yhteistoimintatahoihin. Viljo Turunen käynnisti yhdistyksen sääntöjen muutoksen siten, että ne mahdollistaisivat paremmin paikallisosastojen perustamisen. Hän toi jatkuvasti esille paikallisosastojen perustamisen tärkeyttä ja oli itse mukana, kun Tampereelle perustettiin itsenäinen Sveitsin ystävien kilta.
Yhdistyksen kolmanteen toimintavuosikymmeneen sisältyi mm. jäsenmäärä kasvu kuusinkertaiseksi. Jäsenmaksujen ja etenkin tilauslentojen tuoton ansiosta yhdistyksen pääoma kasvoi nelinkertaiseksi. Tämä mahdollisti pitkään tavoitteena olleiden stipendien jakamisen aluksi sveitsiläisille upseereille. Yhdistys vuokrasi oman toimistohuoneiston ja palkkasi ensimmäiset osa-aikaiset työntekijät. Yhdistys oli suuresta jäsenmäärästään ja korkeatasoisista tilaisuuksistaan johtuen tunnettu toimija suomalaisten ulkomaiden ystävyysyhdistysten joukossa. Suurin ansio menestyksekkäästä vuosikymmenestä lankeaa edelleen eversti Viljo Turuselle, joka omalla työpanoksellaan loi pohjan menestykselle. Tosiasia, että hän laaja-alaisesti ja itsenäisesti oli hoitanut asioita, heijastui toiminnan tason hetkellisenä laskuna siinä vaiheessa, kun hän luopui johtokunnan jäsenyydestä.
Neljännen vuosikymmenen aikana, 1980-luvun alussa, yhdistyksen jäsenmäärä saavutti huippukohtansa. Pääansio tästä lankeaa edellisellä vuosikymmenellä alkaneille tilauslennoille. Yhdistyksen taloudellinen tilanne kehittyi edelleen suotuisasti. Näin yhdistys pystyi myöntämään stipendejä myös sveitsiläisille siviilihenkilöille.
Vuonna 1981 yhdistykselle valitun puheenjohtajan Pentti Myyryläisen yhdeksän vuotta kestäneen toimikauden aikana perustettiin kahdeksan paikallisosastoa eli pääosa nykyisistä paikallisosastoista. Hänen henkilökohtainen aktiivinen työpanoksensa oli perustamisissa ratkaiseva tekijä. Yhdistyksen jäsenten esittämän toiveen perusteella kokouksia ja niihin liittyviä tilaisuuksia ryhdyttiin pitämään myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Vuosikymmenen aikana vakiintuivat entisille upseeristipendiaateille vuorotellen kummassakin maassa muutamien vuosien välein järjestetyt ”kertausharjoitukset”. Yhdistyksen sääntöjä jouduttiin muuttamaan, kun stipendirahaston hoitokunta ja stipendiaattitoimikunta yhdistettiin. Siten yksinkertaistettiin stipendiaattiasioiden käsittelyä ja selkeytettiin stipendivarojen hoitoa. Vuosittainen tilinpäätös oli yhtä vuotta lukuun ottamatta ylijäämäinen. Positiivinen taloudellinen kehitys loi edellytykset oman toimistohuoneiston ostoon 1984.
1990-luvulta alkaen yhdistyksen toiminta alkoi painottua paikallisosastojen vastuulle ja emoyhdistyksen rooliksi muodostui rahoitusedellytysten turvaamisen lisäksi stipendiaattitoiminnan koordinointi ja erilaisten aktiviteettien tarjoaminen paikallisosastoille. Erilaisten toiminnan tehostamis- ja aktivointitoimenpiteiden avulla yhdistyksen toiminta pystyttiin säilyttämään halutulla tasolla yleisestä taloudellisesta lamasta huolimatta. Nuorisotoiminta koettiin tärkeäksi ja sen puitteissa pyrittiin avaamaan uusia mahdollisuuksia kiinnostuksen lisäämiseksi. Tietotekniikka tuli voimalla toimintaan mukaan ja yhdistykselle luotiin omat Internet-sivustot. Niiden avulla jäsenille ja muille kiinnostuneille kyetään tarjoamaan entistä nopeampaa palvelua ja laaja-alaisesti tietoa Sveitsistä ja yhdistyksen toiminnasta. Toimintamuotoja ovat edelleen eri alojen asiantuntijoiden pitämät esitelmät, retket kotimaassa, vaellusmatkat Sveitsiin, iltamat, sveitsiläiset ruokaillat, matkailutietoiskut, kulttuuritapahtumat jne.
Jäsenistökehitys
Yhdistyksen jäsenten lukumäärä kasvoi alkuvaiheessa tasaisesti muutaman kymmenen jäsenen vuosivauhtia. Kymmenen vuoden kuluttua perustamisesta vuonna 1958 yhdistyksessä oli 409 jäsentä. Jäsenmäärän kasvu kiihtyi 1970-luvulta alkaen. Parhaina vuosina jäsenmäärän kasvu ylitti 1000 jäsenen rajan. Pääsyynä voimakkaaseen kasvuun olivat yhdistyksen yhdessä sisaryhdistyksen kanssa järjestämien Sveitsiin suuntautuvien halpojen lentojen saama suosio. Lentojen hinta oli tuolloin noin puolet normaalin reittilennon hinnasta. Lentojen vaatima jäsenyys toi mukanaan ilmeisesti myös niitä, jotka maksoivat vain yhden vuoden ajan jäsenmaksunsa. Jäsenten lukumääräinen huippu saavutettiin vuonna 1981, jolloin yhdistyksessä oli yli 7000 jäsentä. Vuosikymmenen lopulla kasvu alkoi laantua ja yhdistyksen kokonaisjäsenmäärä kääntyi laskuun. Perussyynä oli matka- ja lentoyhtiöiden kilpailu, joka teki yhdistyksen järjestämät tilauslennot kannattamattomiksi ja SYS:n puolelta ne lopetettiin 1990-luvun alussa. Pelkistäen voisi todeta, että yhdistykseen jäivät jäljelle vain ne, jotka halusivat yhdistyksen avulla oppia tuntemaan Sveitsiä ja luoda uusia kansainvälisiä ystävyyssiteitä.
Stipendiaattitoiminta
Sveitsiläisen sisaryhdistyksen stipendirahaston innoittamana myös SYS:llä oli tavoitteena saada sveitsiläisiä stipendiaatteja Suomeen. Yhdistyksen stipendirahasto perustettiin 1963. Sen pääoman kasvaessa voitiin ensimmäiset upseeristipendit myöntää 1970. Siitä lähtien Suomessa on vuosittain vieraillut kaksi sveitsiläistä upseeristipendiaattia. He tutustuvat Puolustusvoimiin ja siviiliyhteiskuntaan kuukauden ajan. Näiden nk. Mannerheim-stipendiaattien kokonaislukumäärä oli 75 upseeria vuoteen 2008 mennessä.
Ensimmäinen siviilistipendi myönnettiin 1979. Heidän stipendiaattiaikansa kestää yleensä 2-4 viikkoa. Ohjelma laaditaan stipendiaattien omien toiveiden mukaisesti. Siviilistipendiaatteja on vuoteen 2008 mennessä vieraillut Suomessa yhteensä yli 80 henkilöä. Tämän lisäksi on stipendirahaston tuoton turvin tuettu kulttuurivierailuja ja kutsuttu asiantuntijoita esitelmien pitäjiksi sekä muita arvovaltaisia tai muutoin ansioituneita henkilöitä vierailulle Suomeen.
Lopuksi
Sveitsin erilainen ja lumoava luonto sekä sveitsiläisten ystävällisyys ovat tekijöitä, jotka toistuivat historiikin tekemiseen liittyneissä haastatteluissa. Tämä osoittaa, että ystävyysseuraa ei ole perustettu turhaan, vaan sillä on todella oma merkityksensä vielä tänäänkin 60 vuotta sitten sääntöihin kirjattujen toimintaperiaatteiden toteuttajana.
Esko Vaahtolammi