Saas Grundin kylä. Edessä Marja-Tellervo Mäkinen
Vaellusryhmä Mittel Allalinin päällä. Korkeus 3 500 metriä.
Mittel Allalinin jääpalatsi (Eispavillon), jään sisään kaivettu 5 000 m3 jääluola 3 500 metrin korkeudessa.
Alas Hannigin päältä. Korkeus 2 350 metriä.
Murmeli syömässä Hannigissa.
Sveitsin Ystävät Suomessa ry:n 5. vaellusmatka järjestettiin 28.8. – 4.9.2004 Sveitsiin, Wallisin kantoniin Saastal-laaksoon. Majoituspaikkana oli tuttu hotelli Touring Saas Grundin kylässä. Helsingistä Zürichiin ja takaisin lennettiin Finnairin vuorolennolla sekä Zürichistä Saas Grundiin ja takaisin ajettiin tilausbussilla.
Päivisin tehtiin noin kahdeksan tunnin vaelluksia. Sää oli aurinkoinen ja näkyvyys erittäin hyvä. Vain yhtenä aamuna oli sumua. Näin hyvää säätä ei aikaisemmilla vaellusmatkoilla ole ollut. Lämpötila vaihteli 4 - 19 asteen välillä. Yleensä iltapäivällä oli noin 16 - 18 astetta. Matkanjohtajina toimivat Seppo ja Tarja Haario. Ryhmän vahvuus oli 13 henkeä.
Menimme bussilla Zürichistä Saas Grundiin ja pidimme tauot Brünigpassin ja Grimselpassin päällä.
Verryttelimme kävelemällä Euroopan suurimman tekojärven Mattmarkin ympäri ja sieltä takaisin hotelliin. Tekojärvi sijaitsee 2 197 metriä merenpinnan yläpuolella. Järvi on leveimmillään noin 800 metriä ja pituutta sillä on runsas 3 kilometriä.
Lähellä Saas Grundia sijaitsee tunnettu turistikeskus Saas Fee. Se on tunnettu autoton turistipaikka. Julkisina kulkuneuvoina toimivat sähköautot.
Nousimme usein Saas Feehen polkua pitkin. Korkeusero on 250 metriä. Matkan varrella on 15 pienen pientä kappelia, joissa on raamatunaiheisia, Jeesuksen ylösnousemusta kuvaavia veistoksia. Kappelit ovat niin pieniä, ettei niihin mahdu ihminen sisälle. Juuri ennen Saas Feen kylää on isompi kappeli, jossa pidetään myös jumalanpalveluksia. Kappeli on rakennettu vuonna 1687 ja laajennettu vuonna 1747.
Ison kappelin ja Saas Feen välissä on polun varrella saksalais-sveitsiläisen kirjailijan Carl Zuckmayerin (1898–1977) muistolaatta. Zuckmayer asui vuodesta 1958 lähtien Saas Feessä ja oli Saas Feen kunniakansalainen.
Tutustuimme myös Mittel Allalinissa olevaan maailman suurimpaan jääpalatsiin (Eispavillon). Se on ikuisen jään sisään kaivettu 5 000 kuutiometrin jääluola. Siellä esitellään vuoristokiipeilyn historiaa ja kerrotaan myös jäätiköiden vaaroista. Lämpötila luolassa on pari astetta. Vaikuttava elämys.
Hannigalp-juustola oli onneksemme tänä vuonna toiminnassa. Juustolaa hoiti tänä kesänä nuori saksalainen eläinlääkärityttö. Hän selvitti meille juuston valmistusta. Juusto tehtiin vuohenmaidosta. Tutustuimme juustolaan ja nautimme juustolan pienellä terassilla tuoretta vuohen juustoa. Kanat, kukot ja siat pyörivät jaloissamme.
Vaellusrasitusta lisättiin päivittäin tasaisesti. Viimeisen päivän nousua oli jo yksi kilometri. Hotellin sauna, höyrysauna, uima-allas, poreallas ja runsas viiden ruokalajin pöytään tarjoiltu illallinen rentouttivat mukavasti urakan jälkeen. Yhtenä iltana jaksoimme lähteä vielä kyläjuhliin.
Paluumatkalla pidimme kahvitauon Geneve-järven rannalla Mannerheimin puistossa Territet'ssä lähellä Montreux'tä. Puistossa on Mannerheimin muistomerkki. Muistomerkin viereen oli ilmaantunut lasten leikkipaikka ja muistomerkin vieressä olevaa kivetystä oli ikävä kyllä töhritty liiduilla. Paluumatkalla tutustuimme myös Berniin.
Pääosa ryhmästä harrasti alppivaellusta ensimmäisen kerran ja totesi sen olleen miellyttävän kokemuksen. Saimme uusia Sveitsin Alppien ystäviä. Tärkeintä on muistaa kävellä ylämäkeen hitaasti ja samalla tempolla puhumista välttäen. Matka ei tapa vaan vauhti.
teksti ja kuvat
Seppo ja Tarja Haario