Ryhmäkuva. Vasemmalta Matti Mecklin, Sirkka Mecklin, Tarja Haario, Anna-Maria Lyytinen, Jukka Lyytinen, Tuulikki Harmia-Pulkkinen, Kari Pulkkinen, Liisa Rytkönen, Riitta Stirkkinen, Kerstin Hagman, Leena Kiviniemi ja Jouko Rytkönen. Taustalla Saas Grundin kylä. Seppo Haario puuttuu kuvasta.
Maisema 2350 metriä korkealta Hannigin päältä Mittel Allinin suuntaan. Suoraan edessä Allalinhorn, 4027 metriä.
Vaellus Kreuzbodenista etelään. Edessä vasemmalta Leena Kiviniemi, Sirkka Mecklin ja Kerstin Hagman. Korkeus noin 2 470 metriä.
Tuolta on tultu! Tarja Haario kuvaa vaelluspolkua Kreuzbodenin eteläpuolella noin 2 400 metrin korkeudessa. Muut kuvassa Sirkka Mecklin ja Seppo Haario.
Vaellus jatkuu noin 2500 metrin korkeudessa. Taustalla näkyvä Mattmarkin tekojärvi on 2 200 metrin korkeudessa. Vuoristohuippujen takana on Italia.
Sveitsin Ystävien 3. vaellusmatka järjestettiin 8. - 15.9.2001 Sveitsiin, Wallisin kantoniin Saas Talin laaksoon. Majoituspaikaksi valittiin edelleeen sama tuttu hotelli kuin aikaisempinakin kertoina, hotelli Touring Saas Grundin kylässä (korkeus 1 500 metriä merenpinnasta). Helsingistä lennettiin Zürichiin ja Zürichistä matka jatkui tilausbussilla Saas Grundiin. Päivisin tehtiin seitsemän - yhdeksän tunnin vaelluksia. Aamulla oli yleensä 0 - 2 C astetta ja päivällä yli +10 C astetta. Sää oli vuodenaikaan nähden normaalia kylmempää, mutta selkeä ja yleensä aurinkoinen. Matkan johtajina toimivat Seppo ja Tarja Haario.
Päivä aloitettiin hotellin runsaalla aamiaisella. Lounastauolla matkan varrella syötiin omia eväitä. Hotellissa oltiin takaisin illansuussa, minkä jälkeen sauna, poreallas ja uiminen tekivät hyvän säväyksen. Viiden ruokalajin illallisen jälkeen ei kaivattu enää mitään iltaohjelmaa. Patikointi raittiissa ulkoilmassa oli tehnyt tehtävänsä.
Kiersimme Euroopan suurimman, lähellä Italian rajaa sijaitsevan Mattmarkin tekojärven (korkeus 2 197 m) ympäri ja tapasimme siellä lehmien lisäksi hämmästyttävän kesyn vuoristokauriin. Seuraavana päivänä lepuutimme jalkoja ja menimme riippuhisseillä sekä maailman korkeimmalla olevalla maanalaisella junalla ylös Mittel Allalinin (3 500 m) päälle. Tutustuimme maailman suurimpaan jääpalatsiin, mikä on ikuiseen jäähän kaiverrettu 5 000 kuutiometrin luola. Siellä esitellään vuoristokiipeilyn historiaa ja kerrotaan myös jäätiköiden vaaroista. Alueelta löytyy myös ympäri vuoden auki olevat laskettelurinteet.
Seuraavana aamuna nousimme yli 800 metriä Hannigiin (2 350 m), ihailimme maisemia ja syötimme murmeleita. Takaisin tullessa tutustuimme autottomaan Saas Feen (1 800 m) kylään, mikä on talvella tunnettu laskettelukeskus.
Sitten oli vuorossa kaksi korkeusvaellusta. Ensin nousimme hissillä Kreuzbodeniin (2 397 m) ja vaelsimme sieltä kapeahkoa polkua koko Almagelleralpiin (2 194 m) tauolle. Täällä Riitta ihastui lampaisiin. Patikoimme vielä pitkähkön matkan hotelliin laskeutuen alas noin 700 metriä.
Toinen pitkä vaellus aloitettiin matkustamalla ensin postiautolla alas Staldeniin (799 m), ja sitten riippuhissillä ylös Gsponiin (1 983 m). Täältä patikoimme Saas Grundiin. Maisemat olivat mahtavia ja polku kapeahko. Tapasimme myös pelottavan näköisiä, mutta ystävällisiä teurassonneja.
Viimeisenä päivänä teimme muutaman tunnin kävelylenkin Saas Feehen ostoksille. Riitta ja Kari nousivat kävellen ylös noin 900 metriä Kreuzbodeniin ja tulivat jalan myös takaisin.
Ryhmän jäsenet vaikuttivat tyytyväisiltä matkaansa. Moni totesi ylittäneensä itsensä. Tärkeintä on muistaa kävellä ylämäkeen hitaasti ja samalla tempolla puhumista välttäen. Matka ei tapa vaan vauhti.
Kuvat
Matti Mecklin
Seppo Haario