Sveitsin Ystävät vaeltamassa Saas-Grundin yläpuolella syyskuussa 2007. Korkeus meren pinnalta n. 2500 m. Kuva: Seppo Haario
Sveitsin Ystävien vaeltajat Mattmarkin tekojärven eteläpäässä lähellä Italian rajaa, syyskuu 2007. Kuva: Seppo Haario
Sveitsin Ystävät Suomessa ry:n seitsemäs vaellusmatka järjestettiin 8.9.–15.9.2007 Sveitsiin, Wallisin kantoniin Saastal-laaksoon. Majoituspaikkana oli tuttu hotelli Touring Saas-Grundin kylässä. Helsingistä Zürichiin ja takaisin lennettiin Finnairin vuorolennolla sekä Zürichistä Saas-Grundiin ja takaisin ajettiin tilausbussilla.
Päivisin tehtiin noin kahdeksan tunnin patikointiretkiä. Sää oli aurinkoinen ja näkyvyys koko viikon erittäin hyvä. Näin hyvä sää on ollut vain yhden kerran aikaisemmin vuoden 2005 vaellusmatkalla. Lämpötila vaihteli aamun muutamasta asteesta iltapäivän vajaaseen pariin-kymmeneen asteeseen. Matkanjohtajina toimivat Seppo ja Tarja Haario. Ryhmän vahvuus oli 13 henkeä. Menimme bussilla Zürichistä Saas-Grundiin ja pidimme tauot Brünigpassin ja Grimselpassin päällä.
Verryttelimme ensimmäisenä patikointipäivänä kävelemällä Euroopan suurimman tekojärven Mattmarkin ympäri ja sieltä takaisin hotelliin. Tekojärvi sijaitsee 2’197 metriä merenpinnan yläpuolella. Järvi on leveimmillään noin 800 metriä ja pituutta sillä on runsas 3 kilometriä.
Nousimme usein kappelipolkua pitkin 250 metriä Saas-Grundin yläpuolella sijaitsevaan autottomaan Saas-Feen turistikeskukseen. Matkan varrella on 15 pienen pientä kappelia, joissa on raamatunaiheisia veistoksia. Juuri ennen Saas-Feen kylää on isompi kappeli, jossa pidetään myös jumalanpalveluksia. Kappeli on rakennettu vuonna 1687 ja laajennettu vuonna 1747.
Tutustuimme myös Mittel Allalinissa olevaan maailman suurimpaan jääpalatsiin (Eispavillon). Se on ikuisen jään sisään kaivettu 5’000 kuutiometrin jääluola. Siellä esitellään vuoristokiipeilyn historiaa ja kerrotaan myös jäätiköiden vaaroista. Lämpötila luolassa on pari astetta. Vaikuttava elämys.
Hannigalp-juustola oli onneksemme tänä vuonna taas toiminnassa. Juustolaa hoiti nuori saksalainen hotellialan tyttö, joka halusi viettää näin lomansa Alpeilla. Hän selvitti meille juuston valmistusta. Juusto tehdään täällä vuohenmaidosta. Tutustuimme juustolaan ja nautimme juustolan pienellä terassilla tuoretta vuohen juustoa. Kanat, kukot ja siat pyörivät jaloissamme.
Vaellusrasitusta lisättiin päivittäin tasaisesti. Viimeisen päivän nousua oli noin 900 metriä, mistä viimeiset 400 metriä oli melko jyrkkää taivalta. Hotellin sauna, höyrysauna, uima-allas, poreallas ja runsas viiden ruokalajin illallinen rentouttivat mukavasti urakan jälkeen.
Paluumatkalla pidimme tauon Geneve-järven rannalla Mannerheimin puistossa Territet'ssä lähellä Montreux'tä. Puistossa on Mannerheimin muistomerkki. Kahvitauon pidimme kauniilla paikalla ravintola Gruyeressä.
Paluumatkalla nousi autoomme Langenthalissa sveitsiläinen tohtori Annelies Debrunner, joka kertoi meille asiantuntevasti perustietoja Sveitsistä ja vertasi Sveitsin oloja Suomen vastaaviin. Debrunner oli järjestänyt meille Zürichin tutustumista varten ammattitaitoisen oppaan Verena Müllerin, joka esitti meille kahden tunnin reippaan kävelyn aikana Zürichiä ja sen historiaa.
Pääosa ryhmästä harrasti alppivaellusta ensimmäisen kerran ja totesi sen olleen miellyttävän kokemuksen. Saimme uusia Sveitsin Alppien ystäviä. Tärkeintä on muistaa kävellä ylämäkeen hitaasti ja samalla tempolla puhumista välttäen. Matka ei tapa vaan vauhti.
Seppo Haario