Kokoontominen tilaisuuden alussa. Oikealla retken johtaja ja asiantuntija everstiluutnantti Jarmo Nieminen
Luontoa ja merta Santahaminan kallioilta
Ryhmäkuva Maanpuolustuskorkeakoulun päärakennuksen portailla
Kiitokset erittäin hyvästä suorituksesta. Vasemmalta Seppo Rahkonen, SYS:n puheenjohtaja Pentti Turunen ja everstiluutnantti Jarmo Nieminen
Sveitsin Ystävien 28 ”Alppiakatemialaista” oli 24.4. lauantaina iltapäivällä tutustumassa Helsingissä Santahaminan varuskuntasaareen. Oppaanamme toimi everstiluutnantti Jarmo Nieminen Maanpuolustuskorkeakoulusta. Hän tuntee saaren luonnon, kasvit, eläimet ja historian perusteellisesti ja on kirjoittanut näistä teemoista kirjan sekä useita artikkeleita julkaisuihin. Sveitsin Ystävät Suomessa ry:n puolesta retken johtajana toimi Seppo Rahkonen.
Saaren historiaa
Santahamina oli jo viikinkiaikana tunnettu satamapaikka. Kirjoitettu historia tuntee 1400-luvulta saaren kalastajakylän ja Helsinge gård-nimisen talon. Vuonna 1546 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa käski perustaa Ruotsiin kuuluvan Suomen pääkaupungin Santahaminan saarelle. Kaupungin piti olla Turun ja Viipurin välissä kilpakumppani Virossa olevalle kauppapaikalle Revalille (Tallinna). Hanke kariutui. Kun 1550 perustettu vanha kaupunki Helsingfors ei menestynyt Vantaanjoen suussa, oli Santahamina hyvine satamineen uudelleen 1600-luvulla ”kreivin aikaan” Pietari Brahen ehdokas uudeksi Suomen pääkaupungin sijoituspaikaksi. Tämäkin hanke kariutui. Uusi Helsinki perustettiin kuitenkin vuonna 1640 mantereelle Vironniemelle, nykyiselle paikalleen.
Santahaminan rannat ovat kallioisia, vain muutamassa lahdenpoukamassa on hiekkarantaa. Saaren keskiosassa on jääkauden jälkeiseen jokisuistoon muodostunut laaja hiekkakenttä. Tälle alueelle on menneinä vuosisatoina perustettu hautausmaita erityisesti kulkutautiaikoina.
Ruotsin ja Venäjän väliset sodat koskettivat Santahaminaakin, mutta rauhan kausina saari eli hiljaiseloa pikku kylineen. Suomen sodan jälkeen se oli Viaporin linnoituksen venäläisjoukkojen harjoitus- ja tukialueena. Saareen rakennettiin 1900-luvun alussa suuri määrä punatiilikasarmeja venäläiselle varuskunnalle. Nämä rakennukset ovat peruskorjattuina edelleen käytössä ja edustavat aikansa hienoa rakennustaitoa.
Suomalainen varuskunta
Suomen itsenäistyttyä Santahaminakin otettiin oman sotaväen käyttöön. Vuonna 1918 saarella oli kansalaissodan seurauksena Suomenlinnan ohella punaisten vankileiri. Sen peruja on hiekkakenttä ”Saharan” laidassa vankileirillä kuolleiden hautausmaa muistomerkkeineen.
Itsenäisen Suomen Kadettikoululle valmistui uusi kiinteistö Santahaminaan vuonna 1940. Sen läheisyyteen on 2000-luvulla rakennettu uudet tilat Maanpuolustuskorkeakoululle, jonka osa Kadettikoulu on nykyisin. Vanhalla kasarmialueella on nykyisin Kaartin Jääkärirykmentti. Santahaminalla on keskeinen asema Pääkaupunkiseudun puolustamisessa ja siihen suunniteltujen joukkojen kouluttamisessa. Saarella on noin tuhat vakituista asukasta, puolustushallinnon henkilöstöä perheineen.
Saaren luonto
Santahaminan luonto on hyvin monimuotoinen: merenrantojen kalliot poukamineen, keskiosan hietikkoalue, kallioiden väliset rehevät lehdot ja kaksi lintulampea. Varuskunnan väki kunnioittaa luontoa, kasvillisuutta ja eläimistöä suojellaan. Eläimet ovat toisaalta tottuneet ampumaratojen paukkeeseen, joka ei ole niille vaaraksi. Saaren laajat ikimänniköt ja monipuolinen kasvillisuus ovat ainutlaatuisia Pääkaupunkiseudulla. Kävimme itse ihailemassa maisemia ja seuraamassa lintujen kevättouhuja.
Ja lopuksi sotilaan onnen hetki
Sen saimme kokea Sotilaskodissa nauttiessamme ”Sotkun” munkkikahvit. Puheenjohtajamme Pentti Turunen luovutti Jarmo Niemiselle Kestävä Ystävyys-historiikkimme kiitokseksi asiantuntevasta opastuksesta iltapäiväretkellämme. Kaikki olivat tyytyväisiä retkeen ja sen järjestelyihin.
Seppo Rahkonen