Aurinkoisuutta katsomassa
Ensin autolla toista tuntia etelää kohden ja sitten junalla saman verran eteenpäin.
Ja ollaan aivan toisessa ihmeellisessä maailmassa.
Talvisaikaan Sveitsissä alavampia maita vaivaa tavallisesti sitkeä sumu tai usvan kaltainen „suppuisuus“. Ilman jäähtyessä ylemmissä ilmakerroksissa kosteus tiivistyessään painuu alas maata kohden. Näin ollen hiukan ylempänä, se tarkoittaa yleensä 700-900 metrin korkeudesta ylöspäin, onkin ihan kirkasta ja auringossa jopa paljon lämpimämpää kuin alamaissa.
Lauantaina säätiedotuksen lukija lupasi sunnuntaista 4.2.2007 satumaisen kaunista vuoristopäivää ja lisäsi ihan omasta puolestaan kehotuksen mennä nauttimaan ylös vuorille hienosta talviurheilupäivästä. Ja niinhän tuli tehdyksi, käytiin katsomassa sitä aurinkoisuutta. Ihan jalkapelillä ja ilman hiihtimiä sun muita liukumalaitteita. Ihan tavallisen jalankulkijan ja junan ikkkunasta katselijan silmin.
Kamera oli mukana. Konstailematon ja vailla hienouksia oleva HP PhotoSmart C30. Vahinko vain, että filmi loppui, kuvauskohteita olisi ollut tällä kelillä rajattomasti. Pitkää putkeakin olisi ollut kiva käyttää, elokuvakameraa vielä mieluiten.
Toden totta, taivas oli sininen ja lumi valkoista! Kuten Suomessakin. Uskomattoman hieno ns. postikorttimaisema avautui melkein mihin vain katsoi. Taivaankannen ja silmän välissä ei todella ollut muuta kuin joitakin lentokoneen ajouria silloin tällöin.
Koska tälläiset erillismatkat eivät ole niin helposti siltä seisomalta itse kullekaan järjestettävissä, niin oheisien kuvien mukana voi päästä ihmettelemään tätä aurinkoisuutta ihan kotitietokoneenkin äärellä.
Muutama selittävä sana näihin kuviin.
Mennään ja tullaan Sveitsin keskikohtaan. Ehkä yksi Sveitsin ihmeellisimpiä paikkoja on Rueras ja sen ympäristö, Gotthard-solan ympäristö. Meno- ja paluumatkalla samat kohdat näyttävät erilaisilta, valon suunta on muuttunut. Todelliset valokuvaajat etsisivät kuvauskulmia varhaisemmin aamulla tai myöhemmin illalla. Saisi erikoisempia otoksia. Joissakin kuvissa näkyvät mustat pisteet ovat junan liukuikkunan kahvoja.
Kuvissa näkyy sellaisia paikkoja kuin Andermatt, Nätschen, Oberalppass, Tschamut, Selva, Dieni, Rueras, Sedrun, Teufelsbrücke. Juna kulkee hammasrattaan avulla jyrkissä kohdissa. Alamailta autoilla saapuneet hiihtourheilijat ovat hajaantuneet vuorten rinteille, automeriä näkyy siellä täällä. Lunta on varsin vähän. Jossain kuvassa näkyy myös Reinin alku. Tämä joki on täällä vielä vaivainen puro. Gotthardin kohdalta korkealta vuoristosta vedet lähtevät valumaan ainakin kolmeen eri mereen! Näiltä kohdilta Alppien alla ollaan juuri rakentamassa maailman pisintä rautatietunnelia ja Sedrunin kohdalla on pystysuora lähes kilometrin syvyinen pystysuora työkuilu (!), mistä halutaan tehdä väliasema „Porta Alpina“. Kohta näkyy kuvissa taustalla mainitun plakaatin välisissä kuvissa. Hulluja on monenlaisia.
kuvalinkki: www.honkela.info/kari/rueras
Kiinnostuneille pari muuta linkkiä: www.alptransit.ch ja www.visiun-porta-alpina.ch . www.disentis-sedrun.ch
Oli paikka kuin paikka, niin aina matkalla tapaa tuttua.
Aurinkoisia katseluhetkiä!
Rasender Reporter
Kari