san nicolao
nevicata san silvestro
loppiaiseukko
Buone Feste! Joulunajan viettoa Ticinossa
Sveitsin italiankielisen Ticinon kantonin joulunaikaan kuuluvat sekä sveitsiläiset että läheisen Italian joulutraditiot ja erityisesti lapset iloitsevat useasta vuodenvaihteen ympärillä vietettävästä juhlasta. Etelä-Sveitsissä talven sää on yleensä leuto ja aurinkoinen, joten katukahvilat ovat avoinna joulunaikaankin. Mikäli saadaan viettää lumisia joulupyhiä, on ilo kovin lyhyt, mutta sitäkin suurempi!
Joulunaika alkaa ensimmäisenä adventtina, jolloin Ticinon piazzoille ilmestyvät tunnelmalliset joulumarkkinat, mercatini di Natale, tuoden myyntikojuihin paikallisia käsitöitä, joulukoristeita ja kotona valmistettuja herkkuja, kuten juustoja, hilloja, leivoksia sekä etikkaan tai oliiviöljyyn säilöttyjä sieniä ja kasviksia. Tunnelman joulumarkkinoille luovat kymmenet lyhdyt ja kynttilät, joiden valossa on viihtyisää juoda vino caldoa, inkiväärillä ja neilikalla maustettua lämmintä punaviiniä, josta Ticinossa käytetään myös ranskankielistä nimeä vin brûlé, jouluisen säkkipillimusiikin soidessa ympärillä. Toreilla paahdetaan ja myydään kastanjoita ja manteleita, joiden makea tuoksu muistuttaa lähestyvästä juhlasta.
Locarnon kuuluisalle Piazza Grandelle rakennetaan joulunajaksi 700 m²:n kokoinen jäärata, Locarno on ice, jonka lumoavassa jouluvalaistuksessa kaikenikäiset harrastajat voivat viettää lomapäiviä luistellen tai tavata ystäviä aperitivon äärellä radan läheisyydessä sijaitsevassa Igloo Barissa.
Kotona joulunajan saapumisen huomaa perinteisestä sveitsiläisestä adventtikranssista, corona dell’Avvento, sekä jouluseimestä, presepe tai presepio. Seimiperinne on Fransiskus Assisilaisen perua 1200-luvun Italiasta ja elää vahvasti Ticinossa nykypäivänäkin. Seimen keskipiste on talli ja sen ympäristöön kerätään luonnosta aitoja materiaaleja, kuten sammalta ja havunoksia. Seimen savesta, puusta tai kipsistä valmistetut hahmot esittävät Mariaa, Joosefia, paimenia, Itämaan tietäjiä, enkeleitä, härkiä, aaseja, lampaita sekä jouluaattoyönä paikalle asetettavaa vastasyntynyttä Jeesus-lasta. Kaikissa kirkoissa sekä useiden liikkeiden näyteikkunoissa on omat seimensä, jotka ovat usein paikallisten taiteilijoiden suunnittelemia varsinaisia taideteoksia. Adventtiaikana käydään ystävien kanssa ihailemassa upeita jouluseimiä iltavalaistuksessa. Joissakin kunnissa seimet on elävöitetty näyttelijöillä, josta nimi presepe vivente, elävä seimi.
Kodin joulutunnelmaan kuuluvat myös itsetehdyt kynttilät. Seurakunnat ja urheiluseurat järjestävät kynttiläpajoja, joissa voi joulukuun jokaisena adventtisunnuntaina käydä valmistamassa omat, persoonalliset joulukynttilät suurien mehiläisvahapatojen ääressä. Useassa ticinolaiskodissa on nykyään myös joulukuusi protestanttisen tavan mukaan, mutta kuusen oksilla valaisevat ehdottomasti aidot vahakynttilät.
6. joulukuuta saapuu San Nicolao, alunperin katolinen lasten suojeluspyhimys, nykyään joulupukin asuun pukeutunut hyväntahtoinen ilontuoja. Aiemmin San Nicolao täytti yön aikana lasten ulko-ovelle jätetyt kengät ja talvisaapikkaat pähkinöillä, kekseillä ja hedelmillä, mutta uskaltautuu nykyään jo lasten pariin lastentarhoissa ja ostoskeskuksissa. Pukin kontista löytyy perinteisten herkkujen lisäksi nykypäivänä yhä useammin myös pelikonsoleita ja kännyköitä. San Nicolaon mukana matkaa mustiin pukeutunut, Ticinossa saksankielisellä nimellään tunnettu, Schmutzli, joka keppiin nojaten kantaa pukin konttia.
Seuraava Ticinossa vietettävä juhlapäivä on Santa Lucia, jota alunperin vietettiin talvipäivänseisauksen aikaan, mutta nyttemmin gregoriaanisen kalenterin mukaan joulukuun 13. päivänä. Tätä sisilialaisen sokeiden ja näkövammaisten pyhimyksen juhlapäivää vietetään valon juhlana osallistumalla Santa Lucialle omistettuun messuun.
Jouluaatto, vigilia di Natale, on Ticinossa aikuisille työpäivä ja lapsille koulun joulujuhlapäivä, jolloin saadaan välitodistukset ja aloitetaan loppiaiseen asti kestävä joululoma. Jouluaaton päivällisellä tulee syödä kevyesti, koska silloin on katolisen uskon mukaan tarkoitus puhdistautua. Yleensä jouluaaton ateria koostuu kalasta, kasviksista ja pastakeitosta, pasta in brodo. Jälkiruoaksi nautitaan manteleita, pähkinöitä, taateleita, viikunoita ja muita kuivattuja hedelmiä. Ilta-aterian jälkeen mennään keskiyön joulumessuun, Santa Messa di Natale, jonka jälkeen kiiruhdetaan kotiin asettamaan Jeesus–nukke seimen talliin nukkumaan, kohotetaan malja Kristuksen syntymän kunniaksi ja toivotetaan: ”Buon Natale!”.
Bosco Gurinissa, Ticinon vuorilla 1506 metrissä sijaitsevassa kantonin korkeimmassa kylässä, elää yhä vanha joululauluperinne. Saksankielisen Walser-yhteisön lapset kiertävät jouluaattoiltana talosta taloon laulaen joululauluja ja saavat makeisia kiitokseksi.
Joulupäivän aamuna tessiniläislapset löytävät Jeesus-lapsen eli Gesù bambinon yöllä tuomat lahjat ja aamupäivä vierähtää niitä tutkiessa ja ihastellessa. Joulupäivän ateria on runsas, joskaan Ticinossa ei juurikaan enää syödä perinteisiä jouluruokia. Viime vuosisadan alkupuolella oli joulun alla tapana lihottaa kalkkuna saksanpähkinöillä ja valmistaa siitä herkullinen joulupaisti, arrosto di tacchino. Myös täytetty kana ja risotto kuuluivat ticinolaiseen joulupöytään. Nykyisin juhla-ateria koostuu jokaisen perheen omista perinneruoista ja joulupäivänä nautiaan usein myös sveitsiläisiä lihafondueita: fondue bourguignonne’a tai fondue chinoise’a. Joulupöydästä löytyy aina rusinatäytteistä panettone-pullaa ja torronea, hunajasta ja manteleista valmistettua joulumakeista. Aterian kruunaa vahva espresso ja grappa nostrana ticinese tai paikallinen pähkinälikööri, nocino nostrano.
Santo Stefano eli Tapaninpäivä vietetään läheisten ystävien kanssa ja säiden salliessa lähdetään yhdessä laskettelemaan tai kelkkailemaan läheisille Alpeille.
Uudenvuodenaatto Asconassa 1995
Ilmassa on juhlaa vielä loppiaiseen asti, jota juhlistetaan pohjoissveitsiläisen tradition mukaan Kolmen Kuninkaan -aamiaisleivällä. Suuri, pyöreä leipä on paistettu liittämällä pieniä sämpylöitä yhteen ja yhden sämpylän sisällä on muovinen pieni kuningas. Kuninkaan leivästään löytänyt henkilö saa kullanvärisen kruunun päähänsä ja on päivän kuningas. Itämaan tietäjien, I Re Magi, kunniaksi järjestetään upeita kulkueita kaupunkien ja kylien kaduilla ja kujilla.
Ticinolaista loppiaista, Epifaniaa, vietetään myös Befana-eukkoa odotellessa. Befana on pieni noita-akan näköinen eukko, joka on pukeutunut leveään, tummaan mekkoon ja esiliinaan, hänellä on huivi harteillaan ja liina päässään sekä jalassaan vanhat, kuluneet kengät. ”La Befana vien di notte, con le scarpe rotte...”, “Befana kulkee yöllä, risaiset kengät jalassaan...” Befana taittaa matkaansa luudalla lentäen ja tuo kilteille lapsille makeisia ja tuhmille pienokaisille hiiltä, joka tosin nykyään valmistetaan sokerista. Lapset puolestaan tarjoavat kaukaa matkanneelle loppiaiseukolle mandariinin tai appelsiinin ja juomaksi lasin viiniä. Befana-eukkojen kiiruhtaessa Ticinon kaduilla, lapset huutavat iloissaan: ”Viva, viva la Befana!”, ”Eläköön, eläköön Befana!”, ja seuraavana päivänä palataan arkeen riemuisan jouluajan jälkeen.