Adventtikalenteri-ikkuna Luzernissa.
Kuva: Julia Slater/swissworld.org
Joulun odotus alkaa adventtina.
Silloin tuodaan kotiin havukranssi, koriste, jossa on neljä kynttilää (Adventkranz). Se sijoitetaan keskeiselle paikalle pöydälle ja joka sunnuntai ennen joulua kokoonnutaan havukoristeen ympärille ja sytytetään yksi kynttilöistä.
6.12. Samichlaus saapuu
Odotettu 6.12. on päivä, jolloin joulupukki eli Samichlaus (St. Nikolaus) saapuu. Hän tuo lapsille joulupussin, jossa on mandariinia, pähkinöitä, pientä hyvää. Käynnillään hän myös muistuttaa lapsia heidän "synneistään" ja antaa jouluun asti aikaa parantaa tapoja, olla kiltti. Jos näin tapahtuu Christkind tuo jouluna lahjoja. Tuhmat pukki uhkaa panna säkkiinsä! (Traditioon ovat toki puuttuneet lastensuojeluviranomaiset, jotka pyrkivät kitkemään moiset tavat pois…). Samichlausilla saattaa olla katolisilla alueilla mukanaan renki "Schmutzli", jonka nimi saksankielisessä Sveitsissä (sekä Keski- ja Pohjois-Saksassa) on Knecht Ruprecht.
Schulsylvester, keppospäivä
Koululaiset viettävät viimeisenä koulupäivänä ennen joululoman alkamista ns. Schulsylvester eli koulun uudenvuodenaattoa. Silloin mennään kello viisi aamulla kylän kaduille tekemään pieniä kepposia, esimerkiksi pannaan tulitikkuja soittokelloihin, pidetään meteliä lyömällä kattilankansia yhteen jne. Kello seitsemän mennään kouluun, missä on yhteistä ohjelmaa samaan tapaan kuin penkinpainajaisissa Suomessa ja yhdessäolo päättyy "Sylvesterweggen" eli Sylvesterpullan nauttimiseen. Loma voi alkaa!
Perheillä omat joulutavat
Sveitsissä ei ole yhtenäistä joulutraditiota kuten Suomessa. Varsinkin jouluateriasta joka perheellä on omat käsityksensä siitä, mikä on juhla-ateria ja mikä heidän perheensä, sukunsa, herkkua. Adventista alkaen löytyy yhteistäkin: kodeissa tuoksuvat hunaja, inkivääri, kaneli ja monet tutut joulun mausteet. Leivonnaisia, erityisesti pikkuleipiä valmistetaan paljon ja monenlaisia.
Jouluaaton aamuna kotiin tuodaan joulukuusi, joka koristetaan niin, että lapset näkevät jollakin sen oksista tärkeimmän: Christkind, enkelimäinen Jeesuslapsi -koriste. Iltapäivällä pienimmät heräävät päiväuniltaan kulkuskellon soittoon. Vanhemmat saattavat touhuta jouluaskareineen olohuoneessa. Jokainen sveitsiläislapsi ymmärtää unen pöppörössäkin kellon kutsun: on aika rynnätä olohuoneeseen! Ja kun he saapuvat sinne ikkuna on auki, Christkind on lentänyt ikkunasta ulos taivaaseen. Puna kohoaa lasten poskille heidän havaitessaan, että kuusen alle on jäänyt kopallinen lahjoja. Lasten joulujuhla alkaa.
Joulun aterioilla nautitaan yhdessäolosta ja pöydän herkuista. Koska jouluaatto on työpäivä aaton ateria on suomalaisittain ajateltuna vaatimaton, usein palvattua kinkkua ja perunasalaattia. Tärkeintä on, että aterian jälkeen makeaa on riittävästi eli suklaakonvehteja ja hyvää jälkiruokaa. Katoliset menevät iltayöstä keskiyön messuun.
Joulupäivän ateria sen sijaan on juhlava. Se saattaa alkaa kalaruoalla ja sen jälkeen nautitaan lämpimänä ruokana kalkkunaa tai hanhea lisäkkeineen, jälkiruoaksi Joulupölkky -kakkua kahvin kanssa.
Uudenvuoden päivien perinteet tilintekoaUudenvuodenpäivä on tärkeä päivä. Silloin mennään toivottamaan naapureille ja tuttaville Hyvää Uutta Vuotta (das Neujahr anwünschen). Yksityisten lainojen korkoja maksetaan henkilökohtaisesti Uudenvuodenpäivänä. Sveitsissä kun on tapana, että osa talon lainoista lainataan yksityisesti. Ja vuoden vaihtuessa kiitetään aherruksesta siivoojaa, postikantajaa, talonmiestä, kaikkia jotka ovat tarjonneet palveluja vuoden mittaan. Uudenvuoden vietto jatkuu vielä 2.1., joka on yleinen juhlapäivä.