Urschweiz juhlii Weimarin kanssa
Goethen ansiosta, joka löysi Tell-aineiston Vierwaldstätterjärven alueelta, on Friedrich Schiller kirjoittanut Weimarissa näytelmän, joka tulee luomaan legendariselle urilaiselle sankarille ja Urin kantonin maisemille kirjallisen muistomerkin.
Tänä vuonna viettävät Urschweiz ja Weimar yhdessä 200 vuotista juhlavuotta.
«200 Jahre Wilhelm Tell von Friedrich Schiller»
Ohjelmasta ja siihen liittyvistä lukuisista tapahtumista lisätietoa löytyy seuraavista linkeistä.
www.kulturschweiz2004.ch
www.tellspiele-altdorf.ch
www.weimarer-tell.ch
Wilhelm Tellin tarina
Gotthard-solan avaamisen jälkeen 1300-luvun alussa tuli nykyisestä Keski-Sveitsin alueesta poliittisesti erittäin merkittävä. Vuonna 1231 sai Uri keisarillisen vapauskirjeen ja tuli siten suoraan keisarin alaisuuteen. Habsburgin herttuat ja myös keisari halusivat lisätä vaikutusvaltaansa Urissa.
Vuosisadan lopussa hallitsivat Habsburgit keisarikuntaa. He tulivat keisarin vouteina maahan ja yrittivät alistaa kaupungit kokonaan hallintaansa. Urin, Schwyzin ja Unterwaldenin asukkaat eivät katsoneet sitä toimettomina. 1291 solmittu valaliitto oli suunnattu Habsburgeja vastaan.
Habsburgilainen maavouti Hermann Gessler halusi tutkia Urin asukkaiden mielialoja. Hän antoi ripustaa Altdorfin torille seipään päähän habsburgilaisen hatun ja käski jokaisen ohikulkijan tervehtimään kunnioitukseksi hattua.
Wilhelm Tell ja poikansa Walter Bürglenistä kulkivat hatun ohi huomioimatta sitä. Tell otettiin kiinni ja vietiin maavoudin eteen. Gesslerin kysymykseen, miksei Tell tervehtinyt hattua, vastasi Tell vältellen. Vastauksesta kiukustuneena käski hän Tellin, joka oli tunnettu taitavana jousiampujana, ampua omena poikansa Walterin pään päältä.
Tell säikähti, pelastaakseen poikansa hengenvaarasta, tarjosi hän oman henkensä. Turhaan hän kuitenkin anoi Gessleriltä lievennystä epäinhimilliseen rangaistukseen. Vouti jopa uhkasi molempien kuolemaa, jos Tell kieltäytyy ampumasta tai ei osuisi omenaan ensimmäisellä laukauksella. Tellillä ei ollut valinnan varaa. Hän tähtäsi ja halkaisi omenan pojan pään päältä ensimmäisellä laukauksella. Paikalle rientäneet maanmiehet eivät pidätelleet suosiotaan, vaan iloitsivat hurraten Tellin mestarilaukauksesta.
Gessleriltä ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta Tellin piilottama toinen nuoli ja hän halusi tietää mitä varten hänellä oli se kotelossaan. Tell vastasi sen olevan ampujilla tapana. Gessler ei kuitenkaan uskonut selitystä, vaan tivasi oikeata syytä. Hän lupasi säästää Tellin hengen, mikäli tämä kertoisi totuuden. Nyt Tell vastasi kuohuksissaan, että mikäli hän ei olisi osunut omenaan, hän olisi varmasti osunut Gessleriin toisella nuolella.
Tämän rohkean vastauksen seurauksena antoi vouti vangita Tellin uudestaan viedäkseen hänet loppuiäkseen Küssnachtin linnan vankilaan. Gessler ja hänen seurueensa nousivat vangitun kanssa Flüelessä laivaan. Tuskin he olivat päässeet matkaan, kun järvellä puhkesi valtava myrsky, joka oli kaataa laivan. Laivan miehistö tunsi olevansa hengenvaarassa. He pystyivät nyt vakuuttamaan Gesslerin, että vain Tell, joka oli yhtä tunnettu kokeneena purjehtijana, kuin ampujana, voisi pelastaa heidät uhkaavasta vaarasta. Tell irroitettiin kahleistaan, hän otti laivan ohjaukseensa ja hänellä oli vain yksi tavoite, saavuttaa hyvin tuntemansa Axenin kivipaasi. Kun hän oli tarpeeksi lähellä, tarttui hän jouseensa, hyppäsi paadelle ja työnsi purren kaikin voimin takaisin tuulenpieksämään veteen. Suorinta tietä Tell riensi vuorten ja laaksojen yli Küssnachtin lähellä sijatsevaan Hohlen Gasse-solaan, jonne hän jäi odottamaan maavoutia.
Gessler, joka oli selviytynyt myrskystä, ratsasti seurueineen paikalle. Toisella nuolella, jonka Tell jo Altdorfissa oli säästänyt, ampui hän tyrannimaisen maavoudin. Tellin teko tuli pian koko maassa tunnetuksi ja se vahvisti Uri-Sveitsin vapaus- ja riippumattomuuspyrkimyksiä.
Tietolähde:
Tell-museo www.tellmuseum.ch
Lisätietoja Wilhelm Tellistä www.swissinfo.org/sde/Swissinfo.html?siteSect=2300